Eksottinen matka alkaa olla pulkassa. Samoin päättyy erikoinen elämänvaihe. Ylihuomenna tähän aikaan olen jo New Yorkissa odottelemassa jatkolentoa Helsinkiin. Tämä siis jää viimeiseksi kirjoitukseksi matkasta.

Viimeaikaiset tapahtumat jättivät hieman pelottavan kuvan Meksikosta. Muutama viikko sitten menin kulttuurikurssin tunnille. Opettaja oli poikkeuksellisen virttyneen näköinen. Hän kertoi, mitä edellisiltana oli tapahtunut. Hän oli ollut ystävänsä luona suhteellisen rikkaalla alueella (Satelite) viettämässä iltaa. Pikkutunneilla hän oli omien sanojensa mukaan hieman hiprakassa kävellyt autoaan kohti avaimet kädessä. Auto oli pysäköity väärään suuntaan yksisuuntaisella kadulla. Nähdessään poliisipartion lähestyvän hän laittoi avaimet taskuunsa ja jäi viheltelemään auton viereen. Poliisi kuitenkin pysähtyi ja alkoi kuulustelemaan opettajaa, mm. - "Kenen auto tämä on?" - "Äidin.". Ilmeisesti poliisi ei joko uskonut tai oli pikkurahan tarpeessa. Poliisien palkat Meksikossa eivät ole kovin kummoisia, ilmeisesti minimipalkan (3000 pesoa / kk) tuntumassa. Poliisi vaati opettajaa luovuttamaan kännykkänsä ja lompakkonsa. Syynä oli "estás alterando el orden público" eli "häiritset yleistä järjestystä". Hän pyysi poliisia odottamaan hetken ja lähti kävelemään ystävänsä taloa kohti (joitakin kymmeniä metrejä). Jos hän olisi päässyt taloon sisään, poliisi ei hänen mukaansa olisi voinut tehdä mitään. Ennen kuin hän ehti ovikellolle asti, poliisi löi häntä takaraivoon. Opettaja vahingossa huitaisi kyynärpäällä poliisia kasvoihin. Poliisit pyysivät apuvoimia ja pian opettajaa oli hakkaamassa seitsemän poliisia. Hakkaaminen jatkui autossa matkalla poliisiasemalle. Lompakosta varastettiin kaikki käteinen ja hänet suljettiin yöksi putkaan ilman, että hänen annettiin soittaa kenellekään. Putkassa oli epämääräisiä tyyppejä, joiden kanssa hän joutui tappelemaan myös. Aamulla hänen vanhempansa saivat hänet lunastettua putkasta 700 pesolla. Syytteitä ei nostettu kumpaankaan suuntaan. Putkasta päästyään hän tuli suoraan pitämään oppituntia. Hänellä oli ruhjeita kasvoissa, kyljissä ja ranteissa. Hän keskeytti oppitunnin tämän jälkeen ja pyysi oppilaat mukaansa aamupalalle kampuksen Starbucksiin.

Samana päivänä myöhemmin menimme katsomaan meksikolaista vapaapainia (lucha libre). Lonely Planetin opaskirjasta katsoimme, että lähellä keskustaa eräällä kadulla olisi ottelu illalla. Tuttuun tapaan menimme bussilla lähimmälle metroasemalle (~45min) ja metrolle keskustaan (~30min). Kutsuimme mukaan meksikolaisen kaverin. Hän epäröi hieman, sillä ei halunnut jättää autoaan sille alueelle. Tästä olisi pitänyt hälytyskellojen jo soida, sillä painiottelu oli yhdellä Meksikon pahamaineisimmasta alueista, Tepitossa. Vastoin opaskirjan tietoja painiottelua ei kuitenkaan ollut sinä tiistaina. Meksikolainen kaveri päätti kuitenkin tulla ja huomasi meidät (Katherine, Haylee ja minä) seisoskelemassa kadunkulmassa miettimässä seuraavaa siirtoa. Hän pysäytti auton ja sanoi, että "Ok, nyt autoon siitä. Täällä on vaarallista."
Mitään ei tapahtunut mutta hän oli kuitenkin hyvin hermostunut ajaessaan alueella.Matkalla kerroimme hänelle, mitä opettajalle oli tapahtunut. Hän naureskeli ja sanoi, että hänelle oli tapahtunut samalla tavalla. Poliisit olivat myös hakanneet hänet. Menimme toiselle painiareenalle hieman paremmalle alueelle. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää autoaan sinne, koska sielläkin ilmeisesti autoille tapahtuu kummallisia asioita. Jätimme auton taksimatkan päähän hänen mukaansa ihan hyvälle alueelle. Matkalla painiareenalle jopa taksikuski sanoi, ettei suostu viemään asiakkaita Tepitoon, vaan jättää heidät rajakadulle. Painiottelu itsessään oli viihteellinen vaikkakin hyvin feikki. Muutamat stuntit olivat hienoja. Paluumatkalla autolla odotti yllätys: sivupeilit oli ryöstetty.

Pääkaupunki Mexico City (Ciudad de México) onkin oma lukunsa rikollisuustilastoissa (ja muissa ongelmakohdissa). Kirjoitinkin espanjan kurssin loppuesseen kaupungin ongelmista. Kirjoitettavaa riitti, mm. rikollisuudesta, ilmansaasteista, liikenneongelmista, köyhyydestä ja ylikansoituksesta, vesiongelmista, maanjäristyksistä, jne.

Tämän jälkeen oli mukava lähteä viimeiselle matkalle. Kiersimme Katherinen kanssa seuraavat kaupungit: Morelia, San Miguel de Allende ja Queretaro. Alla kuva Morelian katedraalista, jota kuulemma rakensivat sata vuotta:

Morelian koloniaalinen arkkitehtuuri oli vaikuttavaa. Kaupungin halkaisevasta akveduktista en saanut kuvaa pimeällä.


San Miguel de Allendessa kävimme kuumissa lähteissä. Paluumatkalla taksikuski yritti ryöstää tuplahinnan mutta yritykseksi jäi. Alla näkymä matkailijakodin kattohuoneiston parvekkeelta keskustaan päin:

Hieman karmivaa oli erään luontokappaleen öinen vierailu huoneessa. Parvekkeen oven alta sisään liukunut uusi tuttavuus oli noin 7cm pitkä musta skorpioni. Alkujärkytyksen jälkeen yritin ensin liiskata ei-toivotun vieraan kengällä mutta elukka liikkui liukkaasti. Parvekkeen muovinen puutarhatuoli tuotti parempia tuloksia. Sain partitioitua skorpioinin vaarattomaksi mutta loppuyön uni ei ollut tapahtuneen jälkeen enää laadukasta.

Queretarossa tapasimme Katherinen meksikolaisen kaverin, joka siskonsa kanssa näytti meille paikkoja. Kävimme läheisessä pikkukylässä Bernalissa, joka on kuuluisia maailman toiseksi suurimmasta monoliitistaan nimeltään La Peña de Bernal. Kapusimme hieman lähemmäksi mutta noin 40 asteen lämpötila hillitsi reippailuhaluja tehokkaasti.


Viimeinen viikko kului projekteja viimeistellessä ja tuttuja hyvästellessä. Vajaa puoli vuotta Meksikossa jätti varmasti jälkensä, pääosin positiivisella tavalla. Kokemus oli avartava ja antoi uutta perspektiiviä sekä kotimaahan että ihan omaan itseeni. Arvostan Suomea taas paljon enemmän. Kaikki tärkeä toimii paljon paremmin siellä. Maisemaa vaihtaessa oppii myös itsestään asioita. Huomaa, mitkä asiat pysyvät samoina, ja mitkä asiat muuttuvat, esim. sosiaalisessa ympäristössä. Ehkä tällaiselle tietokonenörtille olikin varsin terveellistä viettää vuosi Ranskassa ja puolikas täällä. Ranskalaisten suuresta määrästä huolimatta ranskan kieli jäi hieman espanjan varjoon. Olen intensiivisesti opiskellut espanjaa nyt reilun vuoden ja se tuntuu paljon sujuvammalta kuin ranska nyt. Haluan varmistaa, ettei sille käy samoin kuin ranskalle, joten jatkan espanjan opiskelua Suomessa. Osaltaan siksi haluan syksyllä osallistua kv-toimintaan TKK:lla vastaanottaen Atlantin toiselta puolelta saapuvia ulkkareita.

Meksikosta jää mielikuva ristiriitaisesta kontrastien maasta, jossa kaikki on mahdollista, niin hyvässä kuin pahassa. Maalla on värikäs historia ja kulttuuri ja varmasti tulen kaipaamaan joitakin asioita täällä, ystäviä ainakin. Meksikolainen luonne on monimutkainen, pintapuolisesti hyvin kohtelias mutta haluton paljastamaan mitään itsestään. Tutustuttuani muutamiin yliopiston pintaliitäjäpiirien ulkopuolella opin, että kyllä täällä on sittenkin ihan fiksuja ihmisiä. Kerroin ovivahdille palaavani maanantaina takaisin kotimaahan ja hän sanoi, että minun täytyy tulla takaisin kymmenen vuoden päästä näkemään, miten maa on kehittynyt. Ehkä näin, sillä ahkerasta matkustamisesta huolimatta jäi vielä monta paikkaa koluamatta. Kiitos kaikille lukijoille.

Vihdoin tuli käyttöä postiluukkuun kolahtaneelle kardemummapötkölle. Ennen leipomistarinaa täytyy avautua lyhyesti maahanmuuttoprosessin ihanuudesta. Jo turhauttavalta tuntunut viisumin hankkiminen Suomessa vaikuttaa erinomaisen nopealta toiminnalta Meksikon byrokratian jälkeen.

Saavuin Meksikoon joulukuun alkupuolelle. Tällöin en kuitenkaan pystynyt aloittamaan viisumin rekisteröintiprosessia, koska sekä maahanmuuttovirasto että koulu olivat kiinni. Viisumi pitää rekisteröidä 30 päivän sisällä maahan saapumisesta. Sain prosessin aluille juuri viimeisenä päivänä 30. päivän aikarajassa. Koulussa uhkailivat sakolla, jota ei onneksi koskaan tullut. Tosin koululle täytyi maksaa 40 dollaria prosessin hoitamisesta. Pääsiäislomalla tuli yllättävä matka Suomeen. Viisumin käsittely ei kuitenkaan ollut lähellekään valmista. Tästä syystä tarvitsin matkaa varten poistumis- ja paluuluvan. Hintaa tälle tuli reilut 760 pesoa (46e). Käskivät varmistamaan, että paperiin tulee kaksi leimaa, yksi mennessä ja toinen palatessa. Ranskalainen Julie ei kiireessä ehtinyt menomatkalla saada ĺeimaa ja tästä napsahti yli 500 peson sakko. Sakko tuplautuu tietyin väliajoin. Varsinainen huipentuma byrokratialle tuli viime perjantaina. Koululta ilmoittivat vihdoin, että kolmen kuukauden odottelun jälkeen viisumit olisivat valmiita. Suomalaiseen täsmällisyyteen ei oikein sopinut sähköpostissa mainittu kokoontumisaika 11:00-11:15. Tietenkin saavuin tasalta ja palkintona oli tunnin odottelu. Maahanmuuttovirasto sijaitsee Polancossa hieman etelämpänä lähempänä keskustaa. Tunnin bussimatkan jälkeen pääsimme jo toimiston pihalle odottamaan, jossa kv-toimiston setä sanoi, että vielä emme pääsisi sisään ja että voisimme käydä ostamassa syötävää, koska toimistosta ei voisi poistua pois niin kauan kun prosessi on kesken. Odottelimme reilun tunnin ulkosalla ja tämän jälkeen pääsimme sisään toimistoon odottelemaan lisää. Mitään ei tuntunut tapahtuvan eikä yhtään rohkaissut se, että hallin toisessa nurkassa oli aamuyhdeksästä asti odottanut joukko. Vaikka maahanmuuttoviraston sedät ja tädit olivat lähettäneet listan ulkkareista, joiden viisumit olisivat valmiina, ei "asiakaspalvelijoilla" ollut hajuakaan missä kenenkin paperit olivat. Tunnin parin sisällä alkoi vähitellen tapahtua Tec:n lakimiesten jututettua virkailijoita. Selvisi, että ulkkareiden paperit olivat täysin satunnaisesti paketettain missä sattuu. Huvittavaa oli, että vartija tuli lopettamaan muutaman ranskalaisen kortinpeluun perusteluna se, että pelaaminen herätti huomioita ja että hallissa oli kameroita(???). Omat paperini sattuivat olemaan ensimmäisessä paketissa ja näin paluumatkan odottelu oli helpompaa. Painoin sormenjälkeni paperiin ja allekirjoitin kaksi paperia, joita minun ei annettu lukea. Suurin piirtein työnsivät pois heti, kun oli nimi paperissa. Neljältä virkailijoita alkoi jo väsyttää ja aikoivat ajaa meidät pois, vaikka vain puolet joukkiosta oli käsitelty. Tec:n lakimiehet taas jututtivat (ja kai lahjoivat). Saimme puoli tuntia lisäaikaa ja onneksi tämä riitti melkein kaikkien papereiden löytymiseen. Neljän ulkkarin papereita ei vain löytynyt. Tec:n lakimies ilmoitti tylysti "Y los demás, no están. Qué pena." eli "ja muut (paperit), eivät löytyneet. Harmi." Tämän lisäksi yhdelle ruotsalaistytölle napsahti ainakin 500 peson sakko siitä, ettei passin nimmari ollut tarpeeksi samanlainen viisumissa. Päivän aikana kuului ärräpäitä usealla kielellä. Iltakuudelta saavuimme takaisin koululle. Oli aikamoinen ekskursio paikalliseen byrokratiaan. Ehkä nyt osaa ainakin hetken arvostaa Kelan toimintaa. Täytyy kysyä Suomeen saapuvilta ulkkareilta, miten sujuvasti maahan saapuminen hoituu.

Emme antaneet tapahtuneen kuitenkaan pilata perjantaita. Viinin voimin leivoimme korvapuusteja Hayleen ja Katherinen kanssa. Alla todiste work-in-progress korvapuusteista:



Alapuolelta lämmittävä kaasuhella melkein sabotoi leipomishankkeen, sillä puustit eivät saaneet tuttua väriä. Kokeilemalla selvisi, että puustit alkoivat jo olla rapeita pohjasta. Syötävän hyviä kuitenkin olivat.

Lauantaina olisi ollut Amikoo-ulkkarijärjestön järjestämä matka Six Flags-huvipuistoon kaupungin eteläosassa. Matka peruuntui osaanottajien puutteesta. Katherine mainitsi tästä isäntäperheensä 15-vuotiaalle tytölle, Maria Josélle, joka innostui heti ajatuksesta. Kevyiden yöunien jälkeen heti lauantaiaamuna lähdimme matkaan. Isäntäperheen äiti kyyditsi meidät huvipuistoon. Reilun tunnin jälkeen olimme puiston portilla (täällä on kaikki kaukana). Matkan aikana vartin tuntemisen jälkeen perheen äiti kysyi oliko minulla mitään tekemistä sunnuntaina. Ei ollut, siispä perheen äiti kutsui minut sunnuntaiksi 16 vuotta täyttävän tyttärensä syntymäpäiville. Tuli mieleen, että tällaista ei välttämättä ihan heti tapahtuisi Suomessa. Hetken hämmennyksen jälkeen suostuin kutsuun.

Huvipuisto osoittautui astetta suomalaisia verrokkejaan rajummaksi. Tunsin itseni vanhaksi juostessani ~16v vuotiaan tytön perässä kaikenlaisiin höykyttimiin. Yksi pahimmista oli Kilauea, joka on kuin Linnanmäen Space Shot, mutta ampuu myös alaspäin, putoamiskiihtyvyyttä nopeammin, mikä tuntuu todella häijyltä vatsassa. Löysin youtubesta videon koneesta : http://www.youtube.com/watch?v=3MfnIvFmPPE
Vuoristoradat olivat myös hyvin asiallisia. Paras niistä oli Superman. Linkin takana video kyydistä: http://www.youtube.com/watch?v=4T0obH7os_E
Tuntuu tietenkin pahemmalta miltä näyttää.

Sunnuntai meni Maria Josén synttäreillä. Oli mielenkiintoista osallistua barbecue-juhlille suvun kera, vaikka tuntuikin hieman ulkopuoliselta. Kaikkia tietenkin tervehditään kätellen ja poskisuukolla saapuessa ja lähtiessä. Hyvää ruokaa oli ja pääsi taas puhumaan espanjaa.

Onkin jo tovi viimeisestä kirjoituksesta. Tässä välissä ehdin käydä Suomessa kääntymässä pääsiäislomalla. Tuli todettua, että jet lag on hankalampi itään päin siirryttäessä. T-paitakelien jälkeen onnistuin tietenkin saamaan flunssan Suomessa, kun en enää osannut pukeutua oikein. Palatessani Suomesta lentokentällä odotti sellainen uutinen, että sen kuultuani ei ollut enää tarvetta jäädä Meksikoon pidemmäksi aikaa. Opiskelen siis tämän lukukauden loppuun ja kesäkuun tienoilla palaan Suomeen. Nyt on siis ollut aikaa matkustaa riittävästi. Paluun jälkeisenä viikonloppuna menin Katherinen kanssa Guanajuatoon, joka on tällä hetkellä lempparikaupunki Meksikossa.

Viikkoisin on ollut paljon touhuamista koulun kanssa. Kaikenlaisia projekteja on pitänyt saattaa loppuun. Tänään juuri demottiin softaprojektikurssin kolmatta iteraatiota, jossa webbiserveriin yhdistettiin oman ohjelmointikielen tulkki.

Viime perjantaina menin Katherinen ja Amyn kanssa Xochimilcoon nukkesaarelle (La Isla de las Muñecas). Siellä yksin asunut erikoinen heppu oli keräillyt kaikki jokeen heitetyt nuket ja ripustanut niitä pitkin poikin saarta. Törmättiin kahteen saksalaiseen, jotka reilasivat pitkän latinomaita. Seurasivat samaa Lonely Planet-opaskirjan reittiä. Lyöttäydyttiin yhteen ja retken jälkeen vietettiin ilta keskustassa.


Lämpöä riittää, myös öisin. 28 astetta päivällä alkaa olla aika normi ja aurinko tietenkin tuntuu vielä polttavammalta. Tosin Taxcon ilmasto tuntui vielä kuumemmalta. Viime viikonloppuna siis kävin Taxcossa Katherinen, Amyn ja Hayleen kanssa.

Mihin tahansa menenkin, ostovimma seuraa aina mukana. Sain herkullisen tekosyyn Ubuntu-Linuxin asennuksesta, jonka tekosyy taas oli virransäästöominaisuuksien toimiminen laakista. Ja mitä tällä kertaa on ostoslistalla? Ulkoinen taskuun mahtuva 250GB kovalevy, joka saa virtansa myös USB:n kautta. Ja miksi Linuxin asennus aiheuttaa ulkoisen kovalevyn hankinnan? Koska täytyy kopioida kaikki nykyiseltä täyttyneeltä kovalevyltä talteen, jotta voi alustaa kovalevyn uutta asennusta varten. Meksikolaisia verkkokauppoja en juuri löytänyt tai jos löysin, hinnat olivat juhlan kunniaksi kerrottu kahdella tai vielä suuremmalla kertoimella. Hieman uhka-/tyhmänrohkeasti tilasin kovalevyn mercadolibre.com:n kautta yksityishenkilöltä. Sain juuri vahvistuksen, että herra olisi lähettänyt kovalevyn, mutta nähtäväksi jää tuleeko perille.

Suomen suurlähetystö kutsui Marimekko-näyttelyn avajaisiin keskustassa Franz Mayer-museossa. Koppasin mukaan Olivian, Cyrillen ja Sandran. Suurlähettiläs Ulla Väistö selosti Marimekon historiasta espanjaksi. Näin muutamia suomalaisia mutta en sitten rohjennut mennä höpöttämään. Oli ihan mukava kuitenkin huomata, etten ole ihan ainut suomalainen tässä suurehkossa maassa. Näyttelyn jälkeen nautimme muutaman ilmaisen drinkin. Ennen kotiinpaluuta söimme illallisen Café Tacubassa.

Saimme juuri projektiryhmän kanssa saatettua loppuun tuskaisen neljän sivun esseen aiheesta "¿Qué es la chingada para los mexicanos?" eli "Mitä Chingada on meksikolaisille?". Normaalissa kielenkäytössä Chingada on melkoisen ruma sama mutta sanalla on oma osansa Meksikon historiassa ja kulttuurissa. Olen jo muutaman päivän jauhanut aihetta, joten tämä riittäköön tiivistelmäksi. Eli nyt ja kuten aina tekemättömien töiden poistuessa ToDo-listalta olo on aavistuksen helpottuneempi. Huomenna on viikon ainoa tentti, espanjan kurssin ensimmäinen välikoe.

Kohtuullisen raju rae- ja ukkoskuuro yllätti sopivasti koulupäivän päättyessä. Viemäröinti ei ole ihan yhtä kattavaa kuin Suomessa ja maaston mäkisyyden takia vettä oli paikoitellen nilkkoihin asti.

Kuva kotiovesta. Asun keltaisessa rakennuksessa toisessa kerroksessa vasemmalla puolella (ei verhoja ikkunassa).

Viikko vierähti ahkerissa merkeissä. Läksyjä on jo ajanvietteeksi asti. Huomenna pieni tentti ja esitelmä. Aika, mikä läksyiltä jää, kuluu työn parissa. Ei valittamista tosin, sillä Suomen palkoilla täällä elelee ihan hyvin osa-aikainenkin.

Vaihto-opiskelijoiden yhteisö ei ole samalla tavalla yhteinäinen täällä kuin Troyesissa. Asiaan vaikuttaa erilaiset lukujärjestykset (kursseja on klo 7-21) sekä se, että kaikki asuvat etäällä toisistaan, eli sattumalta ei näe kuin naapureita. Täytyisi nähdä vähän vaivaa kontaktien luomiseen mutta kaikki aika kuluu yrittämättäkin.

Suurimpia saavutuksia tällä viikolla oli toimistotuolin ja juoksukenkien hankkiminen Plaza Satelitesta. Tietokonetyöskentelystä ei oikein tullut mitään pätkällä kirkonpenkkiä. Selkä kaipasi huomiota jo kahden tunnin näppäilyn jälkeen. Nyt pystyy keskittymään olennaiseen. Pienemmät jumit saa aukeamaan juoksemalla. Heikempi happitaso tuntuu ylämäessä, kun kone alkaa sakata, mutta yllättävän hyvin kuitenkin kulkee. Ehkä Suomessa menee 3km rikki Cooperissa korkean paikan leirin jälkeen.

TKK:lta tuli sähköposti, että hylkäsivät hakemukseni, sillä kielitaitoni ei ollut riittävä. Pyysin ystävällisesti tarkistamaan päätöstään ottaen huomioon, että olen tällä hetkellä Meksikossa opiskelemassa - espanjaksi. Lisäksi suoritin syksyllä jo kurssit Espanja 3A,3B,5A ja 5B. Viides kurssi suoritetaan normaalisti kahden vuoden opintojen jälkeen eli jo tällöin kielitaitovaatimus periaatteessa täyttyi ("Vaihto-opiskelijalla tulisi olla espanjan kielen opintoja vähintään kahden opintovuoden verran ennen vaihtoon osallistumista."). Tänään tuli päivälleen 10kk espanjan opintoja täyteen ja myös 10kk jotain muuta asiaan liittyvää ;). Olen huomannut, että motivaatiolla on jonkinlainen korrelaatio oppimisen kanssa. Opiskelin ranskaa 8 vuotta koulussa ja opiskelin ranskaksi vuoden verran Ranskassa. Silti tuntuu, että nyt jo puhun paremmin espanjaa kuin ranskaa. Kai ranskan saisi takaisin, jos yrittäisi, mutta tällä hetkellä on kovin jäässä, jos yrittää natiivien kanssa haastaa ranskaksi. Rajattu määrä muistipaikkoja jne.. ai niin, siis opintosuoritteen ja pitkähkön vuodatuksen lähettämisen jälkeen tarkistivat päätöstään. Hyvällä todennäköisyydellä voin siis olla vuoden pidempään täällä. Valmistuminen alkaa kiinnostaa, joten mahdollisesti yritän suorittaa TKK:n kursseja täältä käsin tai ainakin luen kurssit valmiiksi ja tentin Suomessa.

Kuvassa ajelehtimassa Xochimilcossa.

Sunnuntaina menimme Xochimilcoon ranskalaisten kämppiksieni ja naapureiden kanssa. Matka oli mielenkiintoinen, sillä matkustin ensimmäistä kertaa micro-bussilla. Matka oli meluisa ja epätasainen mutta perille päästiin. Ensin bussilla Villas de la Haciendasta 45 min Cuatro Caminosin metropysäkille. Sieltä toiset 45min metrolinjan toiseen päähän Tasqueñaan, reilu puoli tuntia kevyellä junalla Xochimilcoon ja pikkuinen pätkä vielä bussilla. Näin pääsimme siis kaupungin eteläosaan. Xochimilco on ainoita paikkoja, jossa voi vielä nähdä minkälainen kaupunki oli muutamia satoja vuosia sitten järvineen ja kanavineen. Sunnuntaina monet meksikolaisperheet tulevat lauttapiknikille. Kanava olikin täynnä veneitä/lauttoja. Mukava ja rauhallinen retki. Koko kuva-albumin pääsee näkemään Facebookissa. Tähän blogiin on hieman vaivalloista lisäillä kuvia yksitellen. Kuvassa mariacheja laulamassa surullisia balladeja veneessä.

Ensimmäinen viikko alkaa olla pulkassa. Vaikeinta tuntuu olevan aamulla herääminen. Tiukka poissaolokontrolli kuitenkin patistaa sängystä ylös, vaikka huone on aamulla jäätävän kylmä. Peittoon kääriytyneenä kurotan lämppäriin ja laitan kännykästä torkkua. Kymmenen minuutin päästä huoneessa on siedettävä lämpötila ja voi harkita heräämistä.

Kurssit eivät siis toistaiseksi ole osoittautuneet erityisen vaikeiksi. Iso annos kulttuuria lukukauden aikana vaikuttaa tulevan, sillä myös kielikurssin täti kertoo mielellään kaiken ja enemmän Meksikon kulttuurista. Algoritmien suunnittelu ja analyysi-kurssilla aloitettiin matematiikan alkeista. Ok, ihan hyvä kerrata mutta surullista on se, etteivät perusteet ole paikallisilla opiskelijoilla kovin hallussa. No, otan espanjan opiskelun kannalta, että pysyn järjissäni. Arvostan taas TKK:ta yhden pykälän enemmän.

ITESM tarjoaa ison nipun erilaisia aktiviteetteja kurssien ohella, taidekursseja, musiikkia, tanssia, yms. Ajattelin salsakurssille menoa mutta poissaolokontrolli ulottuu myös näihin huvikursseihin. Eli ilmoittautuminen tarkoittaa sitoutumista osallistumiseen joka keskiviikko 17:30 - 19:30.

Tässä filmirullan viimeinen kuva Celestúnista Yucatanin niemimaan länsiosasta. Mukava paikka.





 

Muut ulkkarit saapuivat ja kiirettä on pitänyt. Hyvä niin, ettei ole tarvinnut enää kopittaa täällä yksikseen. Asun nyt kahden ranskalaisen kanssa. Olivia opiskelee Kanadassa ja Colin Pariisissa. Mukavia ovat. Ranskalaisia on melkoinen määrä täällä. Yhdeksästäkymmenestä vaihto-oppilaasta noin 60 kpl on Ranskasta. Ruotsista on yllättävän paljon oppilaita (5kpl).

Viisumi ja passi ovat nyt koulun kautta matkalla kohti maahanmuuttoviranomaisia. Toivon mukaan ei tarvitse maksaa sakkoja myöhästymisestä. Keskiviikosta perjantaihin antoivat informaatiota kursseista, matkoista ja kurssien ulkopuolisista aktiviteeteista. Vaikuttaa hyvin järjestetyltä.

Varsinainen opiskelu alkaa huomenna maanantaina klo 9:00 kurssilla Análisis y diseño de algoritmos eli algoritmien suunnittelu ja analyysi. Saa nähdä minkätasoista opetus on. Otan toistaiseksi kielen opiskelun kannalta. Muita kursseja on kaksi. Español Avanzado I, joka sisältää tuplamäärän työtä, ja vielä lisäksi kurssi Meksikon kulttuurista Cultura de México. Lukujärjestys on seuraavanlainen

ma 9:00 - 10:00, 11:00 - 12:30
ti 8:30 - 10:00, 11:00 - 12:30
ke 9:00 - 10:00, 11:00 - 12:30
to 8:30 - 10:00, 11:00 - 12:30
pe 9:00 - 10:00, 11:00 - 13:00

Läsnäolopakko on kursseilla hyvin tiukka. 5min toleranssia tunnin alussa saapua paikalla tai muuten tulee ruksi. Kahden viikon poissaolosta lentää ulos kurssilta. Poissaoloja ei sitten voi selittää millään, oli kuinka sairas tahansa.

Avasin pankkitilin paikalliseen pankkiin (Bancomer), jolla on toimisto kampuksen sisällä. Voi turvallisin mielin käydä nostamassa rahaa siellä. Suomalaisella Visa Electronilla nostamisessa on melkoiset komissiot. 3000 (190e) peson nostaminen maksaa 6-7 euroa.

Suhteellisen hyvä biljardimesta löytyi koulumatkan varrelta. Hinnat ovat huvittavia. Tunti biljardia ja kolme olutta (oli kolme pelaamassa) maksoi hulppeat 75 pesoa (alle 5e) ja tällä olisi vielä saanut pelata toisen tunnin.

Missään en ole palellut sisätiloissa niin paljon kuin täällä, en edes Ranskassa. Siellä sentään lohdutti tieto siitä, että jossain vaiheessa sään kylmetessä tarpeeksi lämmitys kytkettäisiin päälle. Täällä lämmitystä ei ole ja yksinkertaiset ikkuna pitävät huolen siitä, että sisäilma on aina vähintään yhtä kylmää kuin ulkona. Uutisissa puhuttiin jotain seitsämästä asteesta. Tällä hetkellä olen viltin alla kahden takin ja kolmen sukkaparin (yhdet villasukat) kanssa. Onneksi läppäri hehkuu lämpöä niin sormet eivät jäädy.

Vuosi vaihtui lopulta täälläkin, kahdeksan tuntia myöhässä. Rajumpi juhliminen jäi sikseen, sillä paikallinen flunssapöpö sai yliotteen hetkeksi. En vielä ole oppinut pukeutumaan oikein tähän kylmän ja kuuman vaihteluun. Pahin on onneksi jo ohi. Huomenna varmaan pärjää jo useampia tunteja niistämättä. Raketit eivät paukkuneet. Joko kansaa ei kiinnosta tai sitten niitä ei vain myydä. Hieman häpeillen täytyy myöntää, että menin ensimmäisenä seurueesta nukkumaan, aamukolmen jälkeen. Juhlaillallinen jatkui kuuleman mukaan vielä aamuneljään asti.

Pitkään virellä ollut uunikermalohi-projekti saatiin vihdoin toteutettua. Jopa tilliä löytyi kaupasta, tosin kuivattuna vain. Hyvin meni kaupaksi kermaan upotettu uunissa hiljalleen haudutettu lohifilee. Tilliä ei löytynyt kuitenkaan omasta lähikaupastani. Törmäsin tuttuun asiakaspalvelijatätiin kaupassa ja kysyin, että sattuisiko olemaan tilliä (=eneldo). Täti aikansa etsi ja lopulta heilutteli käsiään. Välittömästi tämän jälkeen hän kysyi numeroani. Olin hyvin hämmentynyt ja luulin, että numeron kysely liittyi jotenkin tilliin, että esim. soittaisi, jos löytää tilliä, ja annoin sitten numeroni. Myöhemmin tajusin, että numero taisi mennä ihan omaan käyttöön. Ei varmasti kovin yleistä ole Suomessa!

Kuva Celestúnista, jossa oli jännittävä pystyyn kuollut metsä sekä palanen viidakolta näyttävää maisemaa.

Vatsa vielä jännittää iltapäiväistä ateriaa, johon kuului kaksi sincronisadaa kanalla, ranskalaisia perunoita ja limppari, ja koko paketti 30 pesolla. Vähän ruplatti mutta vaikuttaa siltä, että sisällä pysyy. Laiskotti, joten menin läheiseen kauplukseen syömään. Halpaa ei ole ainoastaan ruoka. Eilen maksoin tukanleikkuusta 70 pesoa (=4,4e). Sateliteen (20km tjsp.) olen pari kertaa kulkenut taksilla, noin 70 pesoa laaki. Kyllä näillä vaihtokursseilla täällä elelee. "Sujuvalla" espanjallani ostin vielä pölynimurin (me gustaría saber más de una aspiradora bla bla bla), 649 pesoa. Infernaalista ääntä pitää mutta pöly lähtee sentään hyvin.

Erityismaininnan ansaitsee ihmisten mukavuus täällä. Molemmat portinvartijat juttelevat mukavia, kun kuljen ohi. Tänään, kun lähdin, kysyi, että muistinhan ottaa avaimet mukaan "Tero, tienes tus llaves?" Kaupassa yritin löytää korvatulppia. Kauppatäti yritti pitkään auttaa ja juoksutti perässään pitkin kauppaa. Kyseli matkalla kaikenlaista kuten "En olekaan nähnyt sua täällä ennen? Ootko käyny monta kertaa meillä? Mistä olet?" yms. Korvatulppia ei löytynyt mutta espanjaa pääsi hyvin harjoittelemaan. Ilmeisesti meksikolaisia ei pahemmin kovat äänet häiritse.

Ilmoitin itseni suurlähetystöön. Mukava täti toivotti tervetulleeksi Meksikoon. Kysyin ohjeita viisumin rekisteröintiä varten. Selvisi, että maahanmuuttoviranomaiset ovat lomilla tammikuun alkuun saakka. Tiedustelin kuinka paljon suomalaisia Meksikossa asuu. Kuulun noin 400 suomalaisen harvaan joukkoon, joista 60% asuu pääkaupungissa. Opiskelijoita oli kuulemma noin 100.

Kuvassa alkuperäisasukkien hassu tolppatanssi.

Lauantaina oli vuorossa tutustuminen korkean tason baareihin Barbaran, Sandran ja Marion kanssa. Ensimmäisen paikan nimi taisi olla Habitat, joka sijaitsi korkean rakennuksen kattotasanteella. Keski-ikä vaikutti olevan yli 30 ja hintataso oli myös korotettu (gin tonic 90 pesoa = 5,7e). Näköala oli erinomainen ja paikka muuten mukava. Loppuillaksi menimme Mexico Cityn WTC-rakennuksessa sijaitsevaan SkyyBariin (kyllä, 2kpl y), joka oli vielä korkeammalla. Taisi olla latinomaiden kolmanneksi korkein rakennus. Ympäröivä valomeri antoi hieman vihjettä kaupungin koosta. Pikkutunneilla palatessamme liikennettä oli sen verran vähän, että Barbara antoi minun ajaa kotiin. Liikenneviidakon lakien opettelussa (tai poisoppimisessa) menee vielä jonkin aikaa.

Sunnuntai vierähti Barbaran perheen parissa lounaan, illallisen ja elokuvan muodossa. Katsoimme La Brujula Dorada eli Kultainen kompassi. Ei ollut erityisen vakuuttava fantasiaelokuva. Liikaa sälää mahdutettavaksi elokuvaan.

Infra alkaa hiljalleen olla pystyssä, kaksi yötä takana omassa kämpässä. Eikä ole ollenkaan hassumpi paikka. Asun Prisman kokoisen supermarketin takana. Asunnossa on olohuone, keittiö, kaks kylppäriä ja kolme huonetta. Tammikuussa saan seuraa tänne ranskalaisesta tytöstä ja pojasta. Luulin jo olevani done Ranskan kanssa mutta toisin kävi. Lisäksi asunosta löytyy pesukone, televisio, uuni, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, yms. sälää. Vuokra on 2750 pesoa eli hieman alle 180 euroa. Koulu on noin kilometrin päässä. Muualla kaupungissa liikun joko taksilla tai muiden kyydissä. Liikenne on vähän eli kaliiberia täällä kuin Yucatanin niemimaalla, joten ihan heti en yksin lähtisi auton rattiin.  

Ainoa nakki todo-listalla (tietenkin töiden ja espanjan opiskelun lisäksi) on viisumin rekisteröinti. Se pitäisi rekisteröidä 30 päivän sisällä maahan saapumisesta. Koulu auttaa asiassa mutta tällä hetkellä ovat lomalla. Barbara arveli, että itse maahanmuuttotoimisto olisi myös lomalla.
Prosessi ei ole aivan yksinkertainen, sillä liitteitä tarvitaan iso kasa ja toimisto on reilun tunnin ajomatkan päässä Polancossa. Tänään sain hankittua oikeanlaiset valokuvat hakemusta varten (fotos tipo filiación) "sujuvalla" espanjallani köh. Jos ovat lomalla, saattaa olla, että maksan sakon kiltisti ja tammikuussa laitan koulun hoitamaan kaiken byrokratia, tietenkin sopivalla korvauksella.

Lunta ei täällä ole eikä tule. Yöt ovat viileitä, alle 10C. Asunnossa ei ole lämmitystä, joten lattiat ovat jäätäviä ja nukkuessa tarvitsee lisäviltin. Päivällä lämpötila kohoaa ainakin 25C.

Ehtikin vierähtää tovi ennen kuin seuraavan kerran ehdin kirjoittaa.
Aikaerorasitus oli tällä kertaa helpommin kestettävissä kuin lokakuussa.
Valvoin ensimmäisenä iltana aamuneljään ja sitten uni tulikin helposti.
Seuraava päivä hieman pilkkiessä mutta tämän jälkeen olo tasoittui.

Maanantaina 10. päivä lähdimme lämpimälle lomamatkalle Yukatanin niemimaalle. Matkassa mukana olivat Barbara, Olli, Macarena, Paula ja Asia. Yhteensä kolme suomalaista, kaksi meksikolaista ja yksi puolalainen.  Ensimmäiset kaksi yötä vietimme vaatimattomassa viiden tähden hotellissa Cancúnissa. Hotellin nimi oli Gran Caribe Real. Majoituksen lisäksi hintaan kuului kaikki ruoat ja juomat. Tällaista pakettia voin suositella, jos rannalla löhöäminen ja hauskanpito kavereiden kanssa hotellilla kiinnostaa.  Vesi oli todella kirkasta ja aallot olivat mahtavia. Sinivihreässä merimaisemassa ei ollut moitittavaa. Lämpötila oli myös oikein miellyttävä Suomen vetisen alkutalven jälkeen. Montezuman kirous iski yhtenä yönä mutta melko laimeasti. Maitohappobakteeritablettien popsiminen aamuin illoin helpotti todennäköisesti mahan hämmästystä. Vuokrasimme auton ja olin ainoa ajokortillinen vuokraushetkellä, joten pääsin kuskiksi. Isossa autossa oli alkuun totuttelemista ja tietenkin liikenne on (krhm) hieman erilaista täälläpäin. Mitään ongelmia ei kuitenkaan onneksi tullut kaupungissa eikä maantiellä. Hyvällä ohjastuksella sain tuntumaa meksikolaiseen ajokulttuuriin. Vietimme kolme seuraavaa yötä Playa del Carmenissa, joka tuo esiin hieman enemmän Meksikoa kuin Cancúnin lomaparatiisi. Ranta oli jälleen erinomainen. Asuimme kolmen tähden hotellissa keskellä kaupunkia. Sijaintinsa takia sopi erinomaisesti kaupunkiin tutustumiseen. Menimme opastetulle snorklauskierrokselle. Aluksi piti keskittyä olemaan nielemättä suolaista merivettä. Lopulta onnistuin nauttimaan vedenalaisista maisemista. Näimme koralleja ja isoja merikilpikonnia.

Kävimme Tulúmissa tutustumassa mayojen raunioihin ja samalla reissulla kävimme Akumalissa syömässä ja rannalla loikoilemassa. Toisena päivänä Playassa teimme päiväretken Cobaan, jossa näimme lisää raunioita, maanalaisen luolan (cenote), jossa on kirkasta vettä, kävelimme viidakossa, meloimme järvellä ja laskimme pitkin köysirataa järven yli. Laskeuduimme cenoteen köyttä pitkin ja uimme siellä hetkisen. Hienoja muodostelmia.

Playasta jatkoimme Valladolidiin, jossa tutustuimme toiseen cenoteen. Sieltä  matka jatkui Chichen Itzáan. Opastuksen kanssa käynnistä sai paljon irti. Syystä ansaitsee paikkansa seitsämän maailman ihmeen joukossa.

Loput kolme yötä nukuimme Meridassa. Kaupungissa on helppo suunnistaa, sillä ylhäältä päin katsottuna kaupunki koostuu samanlaisista neliöistä. Kaduilla on pelkästään numero ja numeron parillisuudesta voi päätellä missä päin kaupunkia on.

Viimeisenä päivänä kävimme toisella puolella rannikkoa Celestúnissa.
Lyöttäydyimme yhteen jenkkituristien kanssa veneajelun ajaksi. Näimme
mielenkiintoisen "metsän", jonka kaikki puut ovat pystyynkuolleita,
rannan täynnä vaaleanpunaisia flamingoja sekä palan viidakkoa.

Tukholman lentokenttä klo 09:44

Suhteellisten kevyiden yöunien (3,5h) jälkeen pääsin vihdoin pitkän odotuksen jälkeen matkaan pallon toiselle puolelle. Matkaa on vielä jäljellä
kohtuullisen paljon. Seuraavaksi nousen New Yorkiin menevään koneeseen ja sieltä toivottavasti Mexico Cityyn. Matkustamista tulee yhteensä yli 21h.
Alkaa kaduttaa väärässä paikassa optimointi. Nyt voisin maksaa viisikymppisen tai pari siitä, että matkaan kuuluisi vain yksi välilasku. Tuleepahan nähtyä taas uusia lentokenttiä. Nähtäväksi jää miten hyvin kerkeän New Yorkissa vaihtaa konetta, sillä laukut täytyy viedä check-iniin uudestaan. Alkuperäisen aikataulun mukaan olisi neljä tuntia aikaa vaihtaa jenkeissä mutta nyt jännitystä lisää se, että Tukholmasta lähtevä kone on arvioitu lähtevän tunnin myöhässä.

Se lennoista, eiköhän perille pääse ennemmin tai myöhemmin. Ranskaan lähdöstä poiketen tällä kertaa ei tullut erityistä tietoista jännitystä. Ehkä hieman helpottaa se, että kävin lokakuussa tutustumassa uuteen ympäristööni. Alitajunta touhunnut sitäkin enemmän. Viimeisen parin viikon aikana on ollut selittämättömiä pahoinvointikohtauksia aamuisin muutamia. Noin minuutin ajan tuntui, että kohta tulee oksu. Koulutöiden ja töiden kasautuessa loppumetreille saattoi sekin aiheuttaa pientä painetta. Valtiokin halusi omalla tavallaan toivottaa hyvää matkaa lähettämällä kertausharjoituskutsun helmikuun harjoitukseen. Pidän peukkuja, että lykkäyshakemus menee läpi, sillä valtio ei maksaisi lentoja ja kurssien suorittaminen vaarautuisi tarkan poissaolokontrollin takia. Nyt koulutyöt on tältä vuodelta pulkassa. Seuraava lukukausi alkaa 9. tammikuuta Instituto Tecnológico y de Estudious Superiores de Monterreyn Estado de Mexicon kampuksessa. Tammikuun 9. päivään on vielä reilusti aikaa? Jep, mutta peukaloita tuskin joutuu pyörittelemään. Joululoma lähtee käyntiin matkalla Cancuniin. Samalta suunnalta löytyvät myös Merida ja Playa de Carmen. Sään puolesta vaihtelu virkistää Suomen synkän syksyn jälkeen. Keskilämpötila Cancunissa näytti olevan joulukuussa hieman alle 30C. Tiedossa siis rannalla löhöilyä ja kirkkaassa merivedessä lotraamista.

Matkan jälkeen tai tilanteesta riippuen jo sitä ennen alan rakentaa tukikohtaani koulun lähelle, noin kilometrin kävelymatkan päähän. Kämppikset sitten saapuvat tammikuun puolella. Ilmeisesti yksi kanadalainen tyttö ja kaksi ranskalaista tyttöä saavat saman osoitteen.

New York, Newark International klo 23:27

"Melkein perillä" eli matkaa jäljellä reilu viisi tuntia kunhan koneeseen
pääsee. Sain astetta jäykemmän vaikutelman tästä jenkkilentokentästä.
Immigrationin jonossa vietin noin tunnin. Virkailijoilla ei tuntunut
olevan erityistä kiirettä. Palvelu oli kuitenkin asiallista. Laukut piti
poimia itse mukaan ja viedä uudestaan checkattavaksi. Turvatarkastuksestakin piti mennä vielä uudestaan läpi. Vaikka SAS:n lentokone oli tunnin myöhässä, ehdin hyvissä ajoin oikealle portille, puolitoista tuntia ennen lähtöä.

Ajatus on hieman sumea. Läpät oli silmillä ja tulpat korvissa mutta lentokoneessa nukkuminen vaatii silti taitoa. Heräsin vähän väliä niska vinossa ja suu auki. SAS saa hyvät pisteet lentolounaasta. Pääruokana oli lihapullia, puolukkahilloa ja perunamuusia. Jälkiruokana omenahöttöä
sokerikaurakuorrutuksella (tjsp). Pari tuntia ennen saapumista tarjosivat
vielä jonkinlaisen salamiwrapin. Kone oli jäätävän kylmä. Nostin farkkutakin kaulukset ja muumioin itseni vilttiin niin kattavasti kuin pystyin mutta silti tuntui, että joku oli jättänyt ikkunan auki.

Kielikorva sai kylpyä lennon aikana mutta väärällä kielellä. Ruotsi on
suoritettu jo ja ylimääräinen harjoitus menee vain hukkaan ;). Yritän
paikkailla vahinkoja kuuntelemalla Juanesia läppäriltä. Olen ihan tyytyväinen miten espanja on alkanut aueta vain yhdeksän kuukauden opiskelun jälkeen. Todennäköisesti ranska pohjalla on auttanut jonkin verran mutta on se kuitenkin ihan oma kielensä.

Kas, tämäkin lento myöhästyy. Tällä hetkellä arvioivat lähdön puolitoista tuntia myöhemmäksi. Syyksi ilmoittivat, että lentokoneen täytyy käydä tankkaamassa. Kuulostaa hyvin poikkeukselliselta tilanteelta.